ian-dooley-407846-unsplash4.jpg

Mediatiedotteet

14.2.2018

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry otti kantaa vapaaehtoisesti lapsettomien eriarvoiseen kohteluun sosiaaliturvan kentällä. Asiasta julkaistiin myös 22.2.2018 lyhennetty mielipidekirjoitus Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa, joka on luettavissa täältä.


Vapaaehtoisesti lapsettomat ja sosiaaliturva

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n päätarkoitus on edistää vapaaehtoisesti lapsettomien tasa-arvoista kohtelua yhteiskunnassamme. Yhdistyksen tietoon on viime aikoina tullut huolestuttavan paljon tapauksia, joissa sosiaaliturvaan liittyviä avustushakemuksia on hylätty, perusteena hakijan lapsettomuus. Kysellessämme asiasta tarkemmin, saimme vastauksia runsaasti. Vastausten teema oli sama; edes varsin perusteltua avustusta ei myönnetty, koska nämä etuudet on päätöksen tekevän tahon mukaan kohdistettu vain perheellisille ihmisille. Tässä esimerkkitapauksia vastaajiltamme:

”Useampi vuosi sitten olisin poikaystäväni kanssa tarvinnut sosiaalitoimen apua vuokran maksuun. Kysyivät onko meillä lapsia tai päihde-/mielenterveysongelmia. Koska vastaus kaikkiin oli ei, mitään apua emme saaneet. Erityisesti vielä päätöksen yhteydessä mainittiin että jos olisin edes raskaana niin asia olisi eri.”

”Perinteenä täällä Heinolassa on, että joulukuussa lapsiperheet saavat vähintään yhden 70 euron arvoisen lahjakortin ruokakauppaan, jos ovat olleet toimeentulotuen hakijoina. Lapsettomat, vaikka saisivat toimeentulotukea, eivät ole tähän oikeutettuja.”

”Opiskelen AMK:ssa sairaanhoitajaksi. Sitä ennen olin pitkään työelämässä, enkä joutunut turvautumaan mihinkään yhteiskunnan apuihin. Kesän lopussa muutin Helsingistä Pohjois-Savoon ja irtisanouduin työstäni. Jättäydyin opiskelemaan ansiosidonnaisella. Ansiosidonnaisen verotus on 25% luokkaa, joten tilille tupsahtaa noin 1100 euroa kuukausittain, jolla elämä vuokrineen tulisi kokonaisuudessaan rahoittaa. Pääsääntöisesti tämä onnistuukin pihistelemällä ja tarkoin harkitsemalla, mutta yllättävät isommat menoerät eivät todella mahdu budjettiin. Kuten uusi pesukone, kun vanha yhtäkkiä hajoaa ja korjauksen lähtöhinta on 150 €.
Taloyhtiössäni ei ole pesutupaa. Paikkakunnallani on olemassa yksi pesula, 45 min kävelymatkan päässä kotoani. Tästä huolimatta hakemukseni avustuksesta pesukoneen korjaamiseen tai uuden ostamiseen hylättiin. Perusteena mainittiin, että tällainen avustus on saatavilla vain lapsiperheille.

Minulla ei ole autoa, saati sitten edes ajokorttia. Ehkä paikallinen sosiaalitoimisto pitää hyvänä reippailuna kävellä pyykkivuoren kanssa 15 asteen pakkasessa edestakaisin (Helsingissä asuessani ajatus olisi ollut jopa ihan realistinen, pesula sijaitsi alakerrassani). Tai tokihan voin aina pestä pyykkini käsin kuten 90-vuotias isoäitini teki aikoinaan.

Olen asioinut kerran aiemmin paikkakuntani sosiaalitoimistossa ja tavannutkin kasvotusten tämän virkailijan, joka vastaa alueen alle 30-vuotiaiden asioista. Olen hänelle avannut täysin taloudellisen tilanteeni, kuten myös senkin, kuinka vaikeaa paikkakunnalla ylipäätään on liikkua paikasta toiseen ilman ajokorttia, kun julkista liikennettä ei käytännössä ole.

En tiedä, minkä takia minun aikani on vähemmän arvokasta kuin lapsiperheen vanhempien. Miksi perheelliset saavat aina kiilata eteen niin asuntojonoissa kuin nauttia erilaisista etuuksista, kun muut jäävät nuolemaan vain näppejään. Miksi minun tulisi käyttää kohtuuton aika pyykkivuoreni pesuun ja huoltamiseen joko omin käsin tai pesulassa asioiden, kun taas perheellinen saa uuden pesukoneen rikkoontuneen tilalle.

En tiedä miten vastaava asia olisi Helsingissä mennyt, mutta siellä asumani kymmenen vuoden perusteella väittäisin, ettei yhtä räikeää eriarvoisuutta varmaankaan esiintyisi. Pohjois-Savo tuntuu olevan hyvin lapsivaltaista aluetta, täällä lapseton (ja vielä omasta halustaan) on melkein toisen luokan kansalainen.”

”Kymmenen vuotta sitten jouduin pakenemaan väkivaltaista puolisoa turvakotiin. Naisten turvakoti oli täynnä, joten pääsin perheiden turvakotiin. Parin viikon asumisesta tuli 700€ lasku, koska minulla ei ollut lapsia. Lasku meni oikeusteitse ex-mieheni maksettavaksi, mutta silloin kun omat palkkatulot olivat nettona n. 1000€/kk, lasku aiheutti melkoista ahdistusta. Asunnon sain tosin kohtalaisen nopeasti, kun kerroin olevani turvakodissa. Asuin tuolloin Tampereella.”

”Vuonna 2009 hain tukea valaistuksen parantamiseen. Silloin minulla oli niin huono tasapaino, että rollaattorin varassa liikuin ja hämärä/huono valaistus lisäsi kaatumisriskiäni. Päätös tuli bumerangina takaisin, ei perusteita kun ei ole lapsia. Katsottiin, että tällöin lisävalaistus ei ole tarpeen.

Toinen asia, minkä haluan tuoda esiin, on se että lapseton ei saa mitään apua/tukea ruokakuluihin sosiaalitoimistosta, ei edes siinä tilanteessa, jos on sairauden vuoksi tiukalla ruokavaliolla. Minulla itselläni on keliakia+vehnäallergia, jonka takia pitää olla todella tarkka. Meillä päin ei saa diakoniasta kuin ruokapussin, joko normaalin tai gluteenittoman. Mutta se gluteenitonkin ruokakassi sisältää esim vehnätärkkelystuotteita, jotka miulla on allergian vuoksi kielletty. Jos sosiaalivirasto ei anna tukea, niin en saa diakonistakaan mitään apua, kun ruokakassi ei sovellu minulle ja maksusitomusta ei voi antaa.”

Aiheesta keskustellessa kävi myös selkeästi ilmi hyvinkin selkeät erot samankaltaisten tilanteiden päätöksissä, jopa lähekkäin asuvilla ihmisillä. Monissa tapauksissa haettu avustus oli samanlaisessa tilanteessa myönnetty toiselle henkilölle asianmukaisesti, kun taas toiselta henkilöltä tämä oli evätty, perusteena juurikin lapsettomuus. Tämä viittaa vakavaan ongelmaan asiaa käsittelevien tahojen epäjohdonmukaisissa käytännöissä. Mahdollisesti jopa henkilökohtaisen asennoitumisen vaikutuksista päätöksiin. Olisi äärimmäisen tärkeää, että ihmiset eivät näissä asioissa joutuisi eriarvoiseen asemaan vain siksi, että käytännöt eivät ole yhdenmukaisia. Tällainen tilanne ei ole kenenkään etu.

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry ei missään nimessä halua edistää vastakkainasettelua lapsiperheellisten ja vapaaehtoisesti lapsettomien välillä tai ajaa perheiden tukien vähentämistä. Haluamme vain tuoda esille sen, millaiseen ahdinkoon lapseton ihminen voi yhteiskunnassamme joutua. Haluamme, että yhteiskunta näkee meidät tasa-arvoisina myös perheellisten rinnalla. Eriarvoistaminen vain lisää kuilua ihmisten välillä. Siksi olisikin tärkeää, että ihmisen avunsaanti ei olisi kiinni tämän perhemallista.

Vapaaehtoinen lapsettomuus tai yksin asuminen katsotaan usein vain välivaiheena ihmisen elämässä, johon ihmisen tulisi automaattisesti etsiä muutosta. Kuitenkin tutkimukset toistuvasti osoittavat, että sekä yksin asuminen, kahden hengen taloudet, että vapaaehtoinen lapsettomuus ovat jatkuvassa kasvussa. Yhteiskunnalliset tahot eivät voi siis enää pitää lapsetonta taloutta marginaalisena poikkeustapauksena. Olemme siis pöyristyneitä, että yhä löytyy näin paljon tahoja, joiden mielestä lapseton pariskunta tai yksinasuja ei tarvitse taloudellisia tukitoimia yhteiskunnalta elämänsä vaikeiden hetkien aikana. Yhdistys aikookin tehdä parhaansa, että tämä ongelmakohta tulevaisuudessa poistuisi.

Lainaukset on julkaistu haastateltujen luvalla.

3.4.2013

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry vaatii sterilisaatioikärajan laskemista

Sterilisaation yleinen ikäraja on 30 vuotta, mikä on korkein itsemääräämisoikeutta rajoittava alaikäraja Suomen lainsäädännössä. Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry pitää ikärajaa kohtuuttoman korkeana ja vaatii sterilisaatioikärajan laskemista 25 ikävuoteen.

Sterilisaatiolaki on peräisin 1970-luvulta, ja sen uudistamista on viimeksi pohdittu vuonna 1985. Muissa Pohjoismaissa sterilisaation ikäraja on 25 vuotta.

Sterilisaation odotusaikana nainen ehtii käyttää hormonaalista ehkäisyä jopa 15 vuotta. Hormonaalisella ehkäisyllä on tunnettuja haittavaikutuksia terveyteen, ja se on myös suurehko kustannuserä. Hormonaaliseen ehkäisyyn liittyy sivuoireina mielialaongelmia, painonnousua ja seksuaalista haluttomuutta. Lisäksi ristiriitaisia tutkimustuloksia on saatu lisääntyneistä riskeistä valtimoveritulppien, laskimotukosten ja jopa sydänkohtausten ja aivohalvausten suhteen. Kaikille hormonaalinen ehkäisy ei sovi tai sitä ei haluta käyttää. Lääkärit eivät myöskään aina suhtaudu sterilisaatioaikeisiin myötämielisesti.

Vapaaehtoisen sterilisaation ikärajaa perustellaan sillä, että ihminen voi muuttaa mielensä myöhemmin. Vapaaehtoinen lapsettomuus on ajatus, joka syntyy useissa tapauksissa hyvin varhain ja pysyy läpi elämän. Tutkimusten mukaan sterilisaatiota katuvat ja sen purkua hakevat kaikkein vähiten juuri lapsettomat ihmiset. Purkuja tehdään Suomessa vuosittain muutamia kymmeniä, niistäkin suurin osa jo synnyttäneille.

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry pitää nykyistä sterilisaatiolakia holhoavana ja itsemääräämisoikeutta loukkaavana. Suomen lainsäädäntö sallii lähes minkä tahansa muun omaa kehoa koskevan toimenpiteen 18 vuotta täyttäneelle. Raskaudelle tai sen keskeyttämiselle ei ole olemassa alaikärajaa. Perheen ulkopuolisen adoption ikäraja on 25 vuotta. Täysi-ikäinen voi avioitua, mennä sukupuolenkorjausleikkaukseen, ottaa tatuointeja ja lävistyksiä sekä teettää kehoa pysyvästi muuttavia kirurgisia toimenpiteitä. Sterilisaatio ei ole mahdollista edes omalla vastuulla ja omin varoin maksettuna.

Sterilisaatioikärajaa alentamalla vähennetään myös osaltaan ei-toivottujen raskauksien ja raskaudenkeskeytyksien lukumäärää. Huolellisella haastattelulla ja arvioinnilla ennen toimenpidettä voidaan varmistua siitä, ettei kyseessä ole hetken mielijohde.

Kansanedustaja Anne Louhelainen (ps) on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysministeriölle 19.3.2013:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_213_2013_p.shtml

Tukensa adressille on antanut myös mm. tanssija ja itsekin vapaaehtoisesti lapseton Susa Matson.

***

Virpi, 32, kertoo: ”Aloin syödä pillereitä ollessani 18-vuotias. Söin niitä kaksitoista vuotta putkeen ilman pidempiä taukoja. Aloin huolestua omasta hyvinvoinnistani, kun mietin millainen mahtaisin olla luomuna, ilman hormoneja. Havaitsin itse ja myös läheiseni havaitsivat ärtymykseni, joten lopetin pillerit tammikuussa 2010. Samaan aikaan päättyi myös parisuhteeni. Olin ilman pillereitä syksyyn 2011 asti ja voin todella hyvin. Menkat olivat melkein yhtä säännölliset kuin pillereillä ja maailma kirkastui muutenkin. Syksyllä 2011 kävin terveyskeskuksen lääkärillä pyytämässä lähetettä sairaalaan sterilisaatioon. Olin tuolloin 31-vuotias eli lain mukaan siis oikeutettu sterilisaatioon. Lääkäri oli asiallinen, mutta sairaalassa minut lytättiin täysin. Kaksi lääkäriä sanoi, ettei minun lapsia tarvitse tehdä, muttei minua sterilisoidakaan, ainakaan ennen kuin olen kokeillut hormonikierukkaa. Avopuolisoni oli tuolloin jo kuvioissa, mutta sanoin vielä olevani sinkku, koska emme tuolloin olleet vielä virallisesti yhdessä. Sairaalan lääkärit siis antoivat minulle kierukkareseptin ja itku silmässä lähdin sieltä pois. Suututti, että lain mukaan minulla olisi ollut oikeus sterilisaatioon, mutta en sitten kuitenkaan saanut sitä! Kilttinä ja maahan lyötynä kävin marraskuussa 2011 laitattamassa kierukan ja nyt 1,5 vuotta sen kanssa elämistä alkaa riittää: mahakivut, päänsärky, hiustenlähtö, finnit selässä ja sama ärtyneisyys kuin pillereillä. Olen parikymppisestä asti sanonut, että lapsia en tee. Puolisollani on onneksi kaksi kouluikäistä eikä hänkään halua lisää. Nyt olen siis 32-vuotias, syksyllä 33. On se kumma, jos tämän ikäisenä ei saa nainen itse päättää omasta kehostaan.”

***

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry on vuonna 2012 perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea ja edistää vapaaehtoisesti lapsettomien oikeuksia, tasa-arvoa ja asemaa. Lisäksi se tarjoaa vertaistukea ja pyrkii laajentamaan perinteistä perhekäsitystä.

Linkki adressiin: http://www.adressit.com/sterilisaation_ikarajaa_laskettavasterilisaatio…

23.2.2013

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry mukana Nainen 2013 -messuilla!

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry oli mukana näytteilleasettajana Nainen 2013 -messuilla Lahden Messukeskuksessa 9.-10.2.2013. Messuilla oli esillä erilaisia kauneuden, terveyden, hyvinvoinnin ja muodin toimijoita. Tapahtuma oli yhdistyksen historian ensimmäinen julkinen edustustilaisuus. Mukana edustamassa oli iso joukko vapaaehtoisia yhdistyksen jäseniä. Sekä lauantaille että sunnuntaille löytyi 5 messuedustajaa, joten osasto oli hyvin miehitettynä ”velalaisilla”. Uusi, hieno banderolli takasi yhdistyksen näkyvyyden.

Osastolla jaettiin karamelleja, yhdistyksen kyniä ja kortteja. Samalla toteutettiin kysely, jossa kysyttiin messuvierailta mielikuvia Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:stä. Vastauksia saatiin 82 kappaletta, joiden mukaan

45 vastaajalla oli yhdistyksestä positiivinen mielikuva,
26 ei osannut sanoa tai ei ollut mielikuvaa yhdistyksestä
4 negatiivista ja
7 tyhjää vastausta.
Kyselyyn vastanneet osallistuivat arvontaan, jonka palkintona oli messusponsoreidemme Flamingo Span lahjakortti ja Viking Linen risteilylahjakortti. Lisäksi arvottiin yhdistysaiheinen tavarapalkinto.

Runsaampaakin kiinnostusta yhdistystä kohtaan olisi voinut olla: toisaalta messuosastolle pysähtymään jääneiden kanssa oli erittäin rakentavia keskusteluja! Messuviikonlopun saldona yhdistykseen tuli joitakin uusia jäseniä.

Tunnelma paikan päällä oli hyvä ja siitä iso kiitos kaikille mukana olleille!

16.1.2013

Vapaaehtoisesti  Lapsettomat ry:n järjestämä valtakunnallinen Tunti  vanhukselle -kampanja keräsi lähes 250 osallistujaa. Lokakuun alusta  joulukuun loppuun kestäneellä kampanjalla yhdistys halusi muistuttaa  yksinäisten vanhusten elämänlaadun parantamisesta pienin, arkisin teoin.

Joulunalusaika innoitti mukaan tekemään konkreettisesti hyvää sekä  lahjoittamaan omaa aikaa ja läsnäoloa. Osallistujat vierailivat  vanhainkodeissa, palvelutaloissa ja kotona niin tuttujen kuin  tuntemattomien vanhusten luona. Enimmäkseen kampanjaan osallistuvat  kävivät seurustelemassa vanhusten kanssa. Vanhuksille tarjottiin myös  mm. ulkoiluseuraa, vietiin ostoksille, luettiin lehtiä ja soitettiin  joululauluja. Osa osallistujista aikoo jatkaa hyvän palautteen  saanutta toimintaa myös kampanjan jälkeen.

Yhdistys aikoo järjestää kampanjan myös vuonna 2013.

Lisätietoja kampanjasta:
http://areena.yle.fi/tv/1747531/

14.9.2012

Tunti vanhukselle kampanja 1.10.-31.12.2012. Yhdistys haastaa myös yhdistyksen ulkopuoliset yksittäiset ihmiset sekä tahot mukaan kampanjaan.

9.9.2012

Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n kaikkien aikojen ensimmäinen syyskokous pidettiin Lahdessa 8.9.2012. Paikalla oli vajaa 30 vapaaehtoisesti lapsetonta henkilöä väliltä Karjaa-Kajaani. Läpikäytiin sääntömääräiset asiat ja suunniteltiin tulevaa toimintaa. Aktiivisimmat jäsenet palkittiin diplomein ja yhdistystuottein. Myös puheenjohtaja yllätettiin diplomilla ja kukilla. Kokouspäivä päätettiin illallisen merkeissä.

Tälle vuodelle yhdistys toteuttaa vielä kampanjan ”Tunti vanhukselle”.  Kampanjassa on tarkoitus jalkautua yksinäisten vanhusten luokse hoivakoteihin, palveluasuntoihin, vanhainkoteihin, sairaaloihin tai vanhusten omiin koteihin viettämään aikaa, keskustelemaan, lukemaan, avustamaan tms. vanhuksen kanssa. Myös yhdistyksen ulkopuoliset voivat kampanjaan lähteä mukaan. Kampanja ei maksa vastaanottajalleen mitään, vaan kyseessä on talkootyönä toteutettava vapaaehtoistyö. Kampanjasta tiedotetaan vielä erikseen ja lisätietoja saa puheenjohtajalta: puheenjohtaja(at)vapaaehtoisestilapsettomat.fi

Alla puheenjohtajan syyskokouksessa pitämä puhe lyhentämättömänä:

”Arvoisat velat,

kiitos, kun olette saapuneet Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n kaikkien aikojen ensimmäiseen syyskokoukseen! Yhdistyshän nuijittiin perustetuksi 18.2.2012 Vantaalla ja Patentti- ja rekisterihallitus rekisteröi meidät 21.5.2012. Olemme Suomen ensimmäinen ja ainoa yhdistys vapaaehtoisesti lapsettomia varten.

Yhdistyksen olemassaoloa edelsi vuosikausien taistelut ja sanasodat velojen ja lapsellisten välillä erilaisilla keskustelufoorumeilla. Kun vajaa vuosi sitten selvitin, ovatko vapaaehtoisesti lapsettomat järjestäytyneet millään tavoin, huomasin, että  ainakin  jo 5 vuotta sitten velat ovat kyselleet ja kaipailleet itselleen yhdistystä. Vielä kun reipas porukka lähti touhuun mukaan, oli aika perustaa yhdistys vapaaehtoisesti lapsettomille.

Elämme vuotta 2012 ja siltikin kohtaamme aivan liikaa ennakkoluuloja ja epäasiallista suhtautumista vapaaehtoista lapsettomuuttamme kohtaan. Kuitenkin tilastojen valossa olemme varsin yleinen perhetyyppi 1-2-hengen talouksinemme. Meidät mielletään kypsymättömiksi, itsekkäiksi tai muuten vain mielenvikaisiksi ja ryhmänä kohtaamme hämmästyttävän vihamielistä suhtautumista, erityisesti ihmisiltä, joilla itsellään jälkikasvua on. Monet eivät uskalla kertoa velaudestaan esimerkiksi työpaikallaan leimautumisen tai syrjityksi tulemisen pelossa. Monet joutuvat tasapainoilemaan lähipiirin odotusten ja oman sisimpänsä kuuntelemisen välillä. Aina ei lähisukukaan ymmärrä vapaaehtoista lapsettomuutta ja velat saattavat tulla syrjityksi omassa perhepiirissään – esimerkiksi lapselliset sisarukset saattavat olla omien vanhempien silmissä arvokkaampia. Lisäksi yhteiskuntamme motto tuntuu olevan ”lapset ensin” ja kovin harvassa paikassa on huomioitu aikuisperhe. Kuitenkin väestöstämme n. 60% on aikuisperheitä.

Jokaisella meillä on omat syymme, miksi emme omia lapsia halua. Vähäisin syistä kuitenkin on lasten vihaaminen. Me emme elä elämäämme miettien, kuka meidät vanhana hoitaa tai kuka meidän jälkeemme verot maksaa. Elämme nykyhetkeä, jossa osa meistä hoitaa jonkun vanhempia työkseen, osa jonkun lapsia. Verot maksamme omalta kohdaltamme itse, samoin eläkkeemme. Porukassamme on ammattikasvattajia, -hoitajia ja muita lasten kanssa työkseen toimivia sekä monella meistä on sukulaislapsia, kummilapsia tai ystävien lapsia, joiden elämään kuulumme ja vaikutamme ja tällä tavoin jätämme itsestämme myös jälkipolville. Moni meistä itsestämmekin muistaa lapsuudestaan jonkun lapsettoman sedän, tädin tai pariskunnan ja heiltä saimme ihan käypäisiä elämänohjeita, neuvoja ja mieluisaa seuraa.

Tänä ensimmäisen toimintavuoden syksynä toteutamme kampanjan Tunti vanhukselle. Vanhusten yksinäisyys puhuttaa ja kuten olemme huomanneet: omien lasten olemassaolo ei takaa vanhuudenpäivinä sen paremmin hoitoa kuin seuraakaan. Laitoksissa on liian paljon yksinäisyydestä kärsiviä vanhuksia. Me vapaaehtoisesti lapsettomat haluamme kantaa kortemme kekoon ja näyttää samalla, että lähimmäisenrakkauteen ei tarvita sukulaisuussuhdetta. Aiomme käydä viettämässä aikaa, kenties vähän avustamassakin, yksinäisiä ikäihmisiä laitoksissa, palveluasunnoissa ja kotona. Toivomme, että panoksemme otetaan avoimin mielin vastaan.

Tulevaisuudessa toivomme, että julkisen keskustelun lisääntyessä asenteet veloja kohtaan muuttuvat suvaitsevammiksi. Toivomme myös, että yhä useampi vapaaehtoisesti lapseton löytää yhdistyksen, jossa tapaa muita veloja ja saa tällä tavoin vertaistukea. Käymme jatkuvasti keskusteluja keskenämme ja muun muassa näiden keskustelujen pohjalta tiedotamme itsestämme julkisuudessa, jotta ihmiset ikään kuin oppisivat tuntemaan meidät. Lisäksi harras toiveemme ja poliittinen tavoitteemme on saada sterilisaatioikää laskettua 25:een ikävuoteen. Tämä kaikki vaatii meiltä itseltämme rohkeutta, pitkäjänteisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista. Tarvitaan toimijoita ja tarvitaan lisää jäseniä. Tarvitaan näkyvyyttä ja asian eteenpäin viemistä.

Meidän ei tarvitse elää anteeksipyydellen olemassaoloamme eikä meidän täydy pelätä velauden paljastumista tai kaapista ulostuloa. Meidän täytyy voida sanoa ylpeästi, että olemme vapaaehtoisesti lapsettomia ja yhtä arvokkaita, kuin kuka tahansa muukin. Ihmisarvoa ei mitata jälkeläisten lukumäärällä, vaan se on jokaisella riippumatta siitä, mikä, kuka tai millainen hän on.

Olemme ilmoittaneet olemassaolomme ja kukaan ei voi sitä enää kieltää. Suuaukko on raivattu, nyt vain porukalla polkua tekemään ja ottamaan jalansija tässä yhteiskunnassa. Se, miten meidät jatkossa otetaan vastaan, riippuu meistä itsestämme. Toivon yhdistyksellemme ja sen jäsenille pitkää ikää ja paljon hyvien asioiden aikaansaamisia.”

22.8.2012

Suomen yksinelävät ry ja Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry yhdistävät voimiaan ja ovat koonneet listaa kuntavaaliehdokkaista, jotka ovat mm. yksinelävien ja lapsettomien ihmisten asialla. Listaa päivitetään tarpeen mukaan.

Tomi Flemming, SDP, Turku
Eira Kejonen, SKP, Turku
Jussi Suoverinaho, PS, Vantaa
Mira Tiirikainen, PS, Hollola
Ilkka Partanen, Kok, Kuopio
Raija Eeva, Kesk (sit), Turku
Tiina Lintunen, Vas, Helsinki
Heidi Veräjäntausta, Kok, Lahti
Tero Inha, SDP, Akaa