Write a new entry for the Guestbook

 
 
 
 
 
 
 

Fields marked with * are required.
Your E-mail address won't be published.
For security reasons we save the IP address 54.81.139.56.
It's possible that your entry will only be visible in the guestbook after we reviewed it.
We reserve the right to edit, delete, or not publish entries.
58 entries.
Kristiina Lehto wrote on tammikuu 2, 2015 at 16:12:
Vastaan GCL:lle. Nämä eivät ole yhdistyksen virallisia ohjeita vaan minun omia henkilökohtaisia mielipiteitäni:

Tilanteesi on tosiaan hankala. Se, ettet ole itse täysin varma haluatko olla lapseton voi kertoa hitusen siitä, että ehkä kenties haluatkin lapsia. Suurin osa meidän yhdistyksen jäsenistä ovat sellaisia, jotka ovat jo lapsesta asti itse tienneet etteivät halua lapsia. Tietenkin on myös ns. aikuisena asian päättäneitä.

Sinun kannattaa varmaan muistella millainen suhtautumisesi oli lapsiin ja lasten hankintaan ennen kuin löysit miehesi. Oletko jossain vaiheessa elämääsi halunnut lapsia, mutta tunteistasi on tukahdutettu? Myös hyvä parisuhde on sellainen, jossa puolison kanssa voi puhua vapaasti aiheesta kuin aiheesta, myös vaikeista aiheista. Kannattaa pohdiskella erityisesti sitä miten elämäsi tulisi muuttumaan, jos nyt haluaisitkin lapsia.

Lapsellisilla ystävillä elämä pyörii lasten ympärillä, koska tällä hetkellä heidän elämällään ei ole muuta merkitystä. Siinä vaiheessa kun lapset ovat 15 vuotiaita tai vanhempia, niin nämä ystävät alkavat vähitellen tulla takaisin elämääsi. On tietenkin vaikeaa elää parikymmentä vuotta ennen sitä pienoisessa yksinäisyydessä, mutta mitä olen keskustellut muiden vanhempien velojen kanssa, niin he ovat olleet erittäin iloisia siitä että ovat saaneet vanhat ystävänsä myöhemmin takaisin.

Voit tietenkin yrittää ehdottaa ystävillesi, jos pitäisitte lapsettomia iltoja tai jos järjestäisit kavereillesi hemmotteluiltoja ilman lapsia. Voit yrittää hankkia kaveriksi myös toisen velan. Jos huutelet velojen facebook-ryhmässä tai foorumeilla, niin ehkä sopiva kaveri löytyisi. Yhdistyksellä on myös yhdistyksen jäsenille keskustelumiitti joka pidetään Helsingissä, joten sieltä löytyy varmasti samanhenkistä porukkaa, joiden kanssa voi puhua mistä vain maan ja taivaan väliltä.
GCL wrote on tammikuu 1, 2015 at 08:42:
Olen 33 -vuotias avioliitossa elävä nainen. Mieheni suhtautuu todella negatiivisesti lapsiin ja varsinkin lasten hankkimiseen. Olen itsekin tullut yhteisten vuosiemmme myötä siihen tulokseen etten halua omia lapsia. Työskentelen lasten parissa, joten pidän kyllä lapsista. Pahaa oloa aiheuttaa se, etten oikeastaan tiedä enää haluanko olla lapseton vain mieheni takia vai olenko itse todella sitä mieltä. Mieheni kanssa ei asiasta voi edes keskustella, sillä hän on tässä(kin) asiassa todella jyrkkä.
Lisäksi lähes kaikilla lähimmillä ystävillämme on lapsi/lapsia. Mikäli haluamme viettää iltoja, viikonloppuja, juhlia heidän kanssaan tapahtuu se aina lasten ehdoilla ja joskus useidenkin lapsiperheiden kanssa. Lisäksi olen oman lähimmän ystäväpiirin ainut jolla ei ole lapsia. Keskustelut äitiydestä ja lapsiperheen arjesta aiheuttavat kiusallisia tilanteita eivätkä kiinnosta minua. Vaikka minulla/meillä on paljon ystäviä olen yksinäinen tämän asian suhteen. Miehenikään kanssa en voi jakaa tätä yksinäisyyden tuskaa. Vinkkejä siihen, miten suhtautua/toimia laajassa "lapsellisessa" ystäväpiirissä, kiitos.
Evian wrote on syyskuu 29, 2014 at 16:26:
Hei, olen yli 30 vuotias lapseton ja elän avoliitossa. Nuorempana ajattelin,että haluan lapsia kun täytän 28 vuotta. Nyt tilanne on toinen. En ole halunnut lapsia moneen vuoteen enkä niitä halua. Syyt ovat yksinkertaisia. Jää enemmän aikaa omalle itselle ja avopuolisolle. Voimme matkustaa ja tehdä kaikkea vapaammin kun ei ole lapsia. Lisäksi en voi sietää kipua ja no... synnytys on kipua. Olen myös koulukiusattu ja pelkonani on että lapseni joutuisi kokemaan samaa. Mutta suurin syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on se, että saan ja saamme tehdä asioita vapaammin ilman huolta jälkikasvusta. Yhteiskunnan arvoista ja perhemalleista en välitä tipan tippaa vaan uskallan elää oman näköistä elämää. Jos joku vihjailee meille lapsista, pystyn nuo vihjailut sivuuttamaan. En koe tyhjyyden tunnetta vaan vapautta ja jopa nautintoa siitä että saan niin paljon aikaa itselleni. Ja on mukava katsella naapureita lapsineen ja tuntea eräänlaista, voisiko sanoa onnistumisen tunnetta, kun ei tarvitse hoitaa kuin kotonamme löhöilevää kissaa. Ja huonekasvia :) Lapsettomuus on myös väestönkasvun kannalta oiva valinta ja kehoitan kaikkia harkitsevia miettimään millaisten sosiaalisten paineiden alla elää. Minä olen ainakin osittain vapaa sosiaalisista paineista ja koen hallitsevani omaa elämääni-ilman lapsia.
vastavihitty wrote on syyskuu 4, 2014 at 19:47:
Moikka! Haen viestilläni lähinnä pahanolon purkamista ahdistuksissani...olen 30-vuotias vastavihitty nainen. Mieheni on minua nuorempi ja hyväksynyt "velallisuuteni". Olen hoitanut lapsena siskoni lapsia jo vauvaiästä, olen myös tehnyt abortin nuorempana. Ajatukset lapsen saantiin ovat olleet aina kovin pinnallisia, lähinnä ulkoiseen painostukseen liittyviä ja yleiseen ajatukseen elämänkulusta mukautuvia. Suurin osa läheisistämme tietävät ettemme hanki lapsia, mutta siitä huolimatta isäni toivoi meille hääpuhessaan mahdollisimman pian pienten töppösten ääniä. Meinasi mennä häät pilalle. Viimeksi kun olimme juhlissa joku vieras tuli tyrkyttämään minulle lastaan syliin "lapsettomuuden hoitamiseksi pois päivän järjestyksestä"...vanhemmilta kuulee kommenttia "perheen perustaminen on luonnollinen asia,olethan sinäkin meidän lapsi "ja "tehkää lapsenlapsia ennenkuin me kuollaan". Vanhempani ovat reilu 70 v ja mitään muuta en haluaisi kun heidän onneaan...vanhempi veljeni on tahattomasti lapseton. Koen olevani itsekäs...minussa ei vain ole yhtäkään solua, joka haluaisi lasta. Mikään siinä elämäntyylissä ei haluta..lapset ärsyttävät lähinnä ja häämatkakin valittiin k 18 hotellista. Eläimiä rakastan yli kaiken. Kaikki puolitutut tempovat kommentteja tyyliin "onneksi olkoon sitten emäntä vaan tiineeksi" ym. En jaksa enää, haluan olla rauhassa...miten ihmiset voivat olla niin törkeitä ja tungettelivia? Sama kun minä liikunnanohjaajana aina ylipainoisen ihmisen tavatessani tyrkyttäisin käyntikorttia, että "varmasti haluat läskeistäsi eroon"...haloo. Kenelläkään vinkkejä miten tukkia turvat ja olla menettämättä hermoja totaalisesti...? Kokemuksia?

Vastaus: Erittäin tuttuja tuntemuksia. Meidän yhdistyksellä on jäsenille tarkoitettu vertaiskeskusteluryhmä, jossa ihmiset ovat purkaneet samalla tavalla huonoa oloaan. Asioiden purkaminen ihan ääneen samanhenkisten ihmisten kanssa on helpottanut monen oloa. On kiva tuntea itsensä hyväksytyksi ainakin jossakin porukassa ja saada tukea ajatuksilleen.
Japsu wrote on syyskuu 4, 2014 at 08:17:
Olen juuri täyttänyt 30 v. nainen, sterilisaatiota olen harkinnut, mutta vielä sinänsä pidän operaatiota "turhana", koska joka leikkauksessa on omat vaaransa ja komplikaatioita voi tulla. Myös kuukautisten tuleminen jatkossa on arvailua, koska mitä jos kivut tulevat takaisin ja pillereillä poissa pysyneet.

Lapsia en tule koskaan haluamaan, en erityisesti pidä lapsista, mutta en ole mikään vihaajakaan. Olen iloinen siitä, että muut kaverit ja sisarus on lapsia saanut. Minulle riittää nämä penskat. En voi kuvitella arkea lasten kanssa eikä sen pitäisi olla itsekästi, jos ei lapsia halua, lapseton tulevaisuus on minun juttuni. Mikä pakko niitä lapsia on haluta? Joku vetoaa siihen, että muutut vastuullisemmaksi. Miksi siihen tarkoitukseen pitää lapsi hankkia.

En ymmärrä miksi tosiaan jotkut vain jankkaa sitä, että vielä se mieli muuttuu. Tiedän, EI MUUTU. Jotkut sanovat, että itsekin nuorempana ajatteli, että ei halua lapsia, mutta sitten tulikin. No sitten paljastuukin, että olleet reippaasti alle 30-vuotiaita, jolloin lapset tulleet. Itse kuitenkin olen jo sen 30, että vieläkään ei ole se mieli muuttunut.

Viimeksi ole seurustellut 5 vuotta sitten, vielä ei tosiaan miestä ole rinnalleen kaivannut, missä vaiheessa tulisi sitten tunnetta tähän. Joku tuolla miettikin sitä, että miksi sinkkuja veloja ei löydy. Kaipa sitä ainakin itse osaa olla yksinkin, kun ei ole niin läheisyyden kaipuinen ja olen muulloinkin ollut pitkän aikaa yksin. Eräs kaveri on sitä mieltä, että mies pitäisi hommata, mutta miksi pitäisi juuri hommata, jos tällä hetkellä tuntuu, että ei vähään aikaan. Ei sitä sitten koskaan tiedä jatkossa, jos joku kohdalle eksyy. En rupea etsimällä etsimään. Oppisin kuulema tässäkin eri asioita parisuhteessa esim. tekemään kompromisseja yms., mutta kyllähän noita joutuu joka suhteessa sitten tekemään mitä eteen tulee. Sinkkuelämässä on se hyvä puoli, että voi elää vain mistään muusta välittämättä. Ei se sama meno jatku sitten, kun on toisen kanssa yhdessä ja saman katon alla.
Masi wrote on heinäkuu 19, 2014 at 09:23:
Olemme puolisoni kanssa molemmat joutuneet jo nuorina eläkkeelle, ja pääasiallinen syy sille ettemme ole hankkineet lapsia on se ettemme olisi uskoneet jaksavamme pitää heistä huolta. Olemmeko vapaaehtoisesti lapsettomia, vai olemmeko vain luusereita?

Vastaus: Vapaaehtoisissa lapsettomissa on myös ihmisiä jotka eivät halua hanki lapsia varallisuuden tai voimavarojen puuttuessa. On vain järkevää myöntää tosiasiat itselle ja elää itselleen sopivalla tavalla.
Anna Onerva wrote on kesäkuu 25, 2014 at 10:46:
Satuin tulemaan sivuillenne, ja nyt ihmettelen: mihin vapaaehtoisesti lapseton tarvitsee vertaistukea? (Paino sanalla "tuki".) Yleensä ihminen tarvitsee tukea vaikeissa ja haasteellisissa asioissa, mutta että vapaaehtoinen lapsettomuus. Hyvin nukuttuja öitä, omaa laatuaikaa, pitkiä ulkomaanmatkoja, tilaisuus työskennellä halutessaan vaikka kellon ympäri... Kuulostaa kivalta! Ei kai tuo nyt ole niitä keskeisempiä tuen tarvitsemisen foorumeita.

Tämä ei ole mikään riidan julistus enkä etsi tappelukaveria. Olen vaan aidosti kiinnostunut formaatistanne. Ja niin, itsekin olen vela ainakin toistaiseksi. :)

Vastaus: Jotkut velat ahdistuvat siitä että heiltä udellaan yhtä mittaan vauvauutisia ja heidän päätöstä vähätellään. Kenties jopa kiusataan tai syrjitään päätöksen vuoksi. Monia myös turhauttaa se millaisiksi velat mielletään ja stereotypioidaan. Välillä on vain hyvä saada purkaa turhautumistaan tai ahdistustaan samanhenkisten ihmisten kanssa. Tietysti on myös olemassa veloja, joiden lähipiiriin/elämään heidän päätöksensä ei ole vaikuttanut millään lailla ja se on tosi hyvä juttu heille.
vierailija wrote on huhtikuu 30, 2014 at 12:43:
Hei kaikki.
Olisiko yhdistyksellä mahdollisuutta järjestää sterilisaatiomatka ulkomaille? En varmaankaan ole ainoa, joka on uupunut odottamaan 30 ikävuoden täyttymistä. Esim. Lontoossa on yksityinen klinikka, joka tekee sterilisaatioita 18 vuotta tätttäneille kansalaisuuteen katsomatta. En vaan uskalla/osaa lähteä yksin, kun en ole edes koskaan varannut lentoa. Olisi aika voimaannuttava kokemus ja erittäin kätevää mennä porukalla pistämään piuhat kiinni!
Terveisin 25-vuotias vela.

Vastaus: Valitettavasti yhdistyksemme ei voi järjestää kuvailemaasi toimintaa. Jos tällaisilla matkoilla tapahtuisi jotain ikävää, niin siitä syytettäisiin todennäköisesti yhdistystä. Täytyy huomioida myös, että jos matkan ainoa tarkoitus on Suomen lainsäädännön kiertäminen, niin se pistäisi yhdistyksen huonoon valoon. Voi olla myös, ettei jälkikomplikaatioita korjata Suomessa ilmaiseksi, jos sellaisia sattuisi tulemaan. Mikään ei kuitenkaan estä sinua yksityishenkilönä hakemaan samanhenkistä matkaseuraa kuvailemallesi matkalle.
Ria wrote on huhtikuu 3, 2014 at 16:28:
Oletko yhdistyksen jäsen ja kuulutko aiheeseen liittyviin facebook-ryhmiin, joissa on monenlaisia ihmisiä? Kyllä vapaaehtoisesti lapsettomia naisia on olemassa paljonkin.
Jukka from Tampere wrote on maaliskuu 22, 2014 at 13:09:
Missä ovat kaikki lapsia haluamattomat noin kolmikymppiset naiset?

Itse olen 33-vuotias mies ja en halua lapsia. Hakusessa olisi sellainen kolmekymppinen nainen, jolle lapsen hankkiminen ei ole se elämän päämäärä. Olen yrittänyt etsiä netistäkin, mutta tulokset ovat laihoja: jos hakuehdoksi laittaa ettei halua lapsia, niin tuloksena on kohtuullisen olematon määrä hakutuloksia. Tietysti moni muukin asia pitäisi loksahtaa paikoilleen.

Missä tälläiseen naiseen voisi törmätä vai onko se täysi mahdottomuus?

Onko niin, että nämä vela naiset elävät tyytyväisinä omissa oloissaan eivätkä edes yritä etsiä ketään?
Marru from Helsinki wrote on helmikuu 14, 2014 at 17:13:
Olen Linkolan kanssa samaa mieltä, että ihmismäärä tuhoaa maapallon, mutta en tietenkään hänen mielipidettään jo olemassa olevien ihmisten hävittämistä. Hän on aina mielestäni ollut tekopyhä, sillä on itse tehnyt jopa kaksi lasta!! Noin ajattelevan ihmisenhän pitäisi aloittaa itsestään eikä vaatia muilta! Minä en ole lapsia tehnyt, enkä tee, sillä meitä on jo liian paljon tämän Telluksemme päällä. Itsekin huomasin HS:ssä artikkelin yhdistyksestä ja ajattelin liittyä, kun vihdoinkin on foorumi, jossa vapaaehtoisesti lapsettomiakin pidetään ihmisinä. Ihan lähihoitajakoulutuksessakin, kun opetettiin kriisiä, otettiin esimerkiksi lapsettomuus, sillä KAIKKI NORMAALIT ihmiset haluavat lapsia, ja vastaansanomisella teet itsesi freakiksi.
vierailija wrote on helmikuu 13, 2014 at 20:12:
Ihmettelen kovasti, että Pentti Linkolan haastattelu on julkaistu tämän yhdistyksen sivuilla. Miten tällaisen humaanin, valinnanvapautta korostavan yhdistyksen linjaan sopii linkolalainen ajattelu, jossa väestönkasvua halutaan rajoittaa toisia ihmisiä tappamalla ja totalitaarista yhden lapsen politiikkaa noudattamalla? Tottakai on hienoa, että ympäristönäkökulma tuodaan esiin, kun puhutaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, mutta voisi sen tehdä paremmallakin tavalla kuin julkaisemalla Linkolan haastattelun.

Vastaus: Poistamme artikkelin, koska se voi tosiaan aiheuttaa herneen nenään tietyille ihmisille. Täytyy kuitenkin muistaa, että Linkolan kaltaisia sanoissaan radikaaleja yksilöitä tarvitaan herättelemään ihmiskuntaa huomaamaan asioita ja yhteiskunnallisia epäkohtia. Linkolan kanssa ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä asioista.
Johanna wrote on helmikuu 13, 2014 at 09:51:
Hei. Luin Helsingin Sanomista 13.2.2014 artikkelin yhdistyksestä. Osui silmään lause ettei Suomessa saa sterilisaatiota kuin vasta 30-vuotiaana. Itse hankkiuduin Kätilöopistolle vuonna 2001 ja silloin lääkäri sanoi minulle, että riittää kun on 18 täyttänyt ja oikeustoimikelpoinen. Kukaan ei yrittänyt käännyttää minua, päin vastoin. Lääkäri ilmoitti, että selvästi tiedän etten lapsia halua ja lisäsi vielä, että hänen mielestään sterilisaatio on aina parempi vaihtoehto kuin yksikään abortti. Päivääkään en ole päätöstäni katunut.
Mamma wrote on helmikuu 13, 2014 at 07:34:
Parikymppisenä lapset olivat minulle vieras alien-rotu. En tykännyt niistä ollenkaan, mutta kohtalo puuttui peliin ja seuraavassa itkin sairaalassa pieni nyytti sylissäni. Itkin häpeää, pelkoa, iloa ja ennenkaikkea sitä miten minusta voi tulla muka hyvä äiti kun kuolaaminen on niin ällöttävää ja pa**a vaippojen vaihto on yksi iljettävimmistä asioista.

Nyt kahden mahtavan ja persoonallisen tapauksen jälkeen hoidan työksenikin lapsia, mutta, lisää en halua.
Sterilisaatioita en saa (alle 30 ja alle 3 lasta. Miksi en saa määrätä itse kehostani ja päätöksiäni?)
Lääkärit, perhe ja ystävät toitottavat yhtä ja samaa:
-Kyllä se mieli muuttuu! (Onko fraasi tuttu?)
Lapsettomuus on valinta niinkuin päätös niiden nyyttien määrästä. Se on valinta, jota ei tarvitse nostaa kynnyskysymykseksi tai määritelmäksi.
Olen onnellinen näin ja olisin ollut onnellinen noin.
Näyttäkää finkkua niille jotka toistaa sitä samaa fraasia.
Määrätään me omasta kehostamme ja suhteistamme. Sanotaan Jeesustelijoille että tämä on Jumalan valinta ja Jeesus tukee tätä päätöstä (toimii).
Meidän keho, meidän elämä, MEIDÄN PÄÄTÖS!
Kukka-Maaria wrote on joulukuu 13, 2013 at 13:40:
Moi, olen +40 v entinen peruskoulun opettaja, mukavassa parisuhteessa jo toistakymmentä vuotta elänyt länsisuomalainen. Koulumaailman olen jättänyt pysyvästi taakseni joitakín vuosia sitten.

Vauvakuumetta ei ole ollut koskaan ja työskentely peruskoulussa ei etenkään aiheuttanut lapsihaaveita. Lapsikiintiö oli täynnä, kun oppilaita oli aina runsain mitoin. Oli ihanaa, kun kotona oli hiljaista kun tuli töistä kotiin. Puolisoni on samanlainen ja nauttii hiljaisuudesta. Nykymaailman meno ei ole meitä innostanut lastenhankintaan. Ei tämä maailma ole sellainen paikka, että lapsia tänne laittaisi. Kun on nähnyt/kokenut kiusaamista ja ajattelemattomia vanhempia, en ole järin halukas asiaan. Suhtaudun kaikkiin lapsiin kunnioituksella ja puutun, jos näen jotain väärää vaikka olisi naapurin lapsi kyseessä.
Pidän erityisesti hyvin kasvatetuista lapsista - valitettavasti vähemmistönä nykyään.
Vapaaehtoisesti lapseton wrote on joulukuu 8, 2013 at 11:38:
Hei, teidän jäsenmaksun määrää ei näy missään?
Ei edes tuossa liity jäsneksi -sivulla. Jostain bongasin sellaisen tekstin, että jäsenmaksuilla kerätään tuloja, mutta maksun suuruutta ei ole ilmoitettu. Eikö se olisi kuitenkin melko tärkeä tieto?

Vastaus: Kiitoksia tiedosta. Nettisivuja kohti on tapahtunut nettihyökkäyksiä ja nettisivujen palauttamisen yhdeydessä ei aina ole kaikki tieto palautunut oikein. Laitamme tiedon nyt sivuille. Kiitoksia vielä kerran.
THX 1138 wrote on kesäkuu 1, 2013 at 11:57:
sterilisaation saamisen vaikeus
hei tässä tarinani joka löytyy myös elleistä ja vapaaehtoiset lapsettomat siltä salaiselta foorumilta. Jos on kysymyksiä tarinaani liittyen vastaan mielelläni jos osaan.
Tarinani alkaa siinä alle 20v kun minulla ensimmäisen kerran tuli mieleen että haluan sterilisaation. Sitten siinä 22v kun ensimmäinen seksi kokemukseni meni pieleen kun nainen ei suostunut käyttämään kumia halusi ilmeisesti paksuksi oli itse 30+v . Päätin että en ole naisten kanssa missään tekemisissä ennen kuin saan sterilisaation. Mieleeni tuli ajatus että voisiko sen saada mielenterveydellisistä syistä. Olin juuri hankkinut armeijasta vapautuksen kun en halunnut osallistua tappokoneiston toimintaan. Sain papereihin syyn määrittelemätön persoonallisuushäiriö niin kuin monella armeijan välttäneellä on. Ajattelin että voisinko käyttää sitä diaknoosia hyväksi myös tässä asiassa.

Tilasin lääkäriin ajan sanoakseni että haluan sterilisaation. Aluksi homma ei lähtenyt toimimaan lääkäri ehdotti jopa lääkkeitä jotka saisivat minut ehkä hyväksymään kohtaloni että toimenpidettä ei saa. Mutta sitten homma alkoi edistymään kun en antanut periksi. Pääsin perusteellisiin psykologin tutkimuksiin jossa oli hirveästi kysymyksia ja testejä useita käyntejä. Tarkoituksenani minulla ei ollut vastata joka kysymykseen rehellisesti vaan jos ajattelin että tietystä vastauksesta voisi olla hyötyä minulle niin vastasin haluamallani tavalla.Oli myös paljon samoja kysymyksiä niissä kai kokeiltiin muuttaisinko vastaustani.

Lopulta käynnit olivat ohi ja psykologi aikoi suositella toimenpidettä. Totesi myös että olen ainoa hänen 30v urallaan joka on kyseisen pyynnön esittänyt. Psykiatrian erikoislääkäri käytti todistuksessa sitä persoonallisuus häiriötä siinä oli myös että henkilöllä väkivaltaisia ajatuksia raskaana olevia naisia kohtaan ja lapsia. Joten henkilö tavallaan suojelee mahdollista seurustelu kumppaniaan väkivallan purkauksiltaan. Eikä pysty ylittämään ajatusta sterilisaatiosta sun muuta.

Sitten aika yksityislääkärille jossa menikin vielä aikaa ainakin kuukausi tai jopa reilusti yli. Hän joutui lähettämään paperit terveydenhuollon oikeusturva keskukselle. Lupa pitikin saada sieltä. Sitten juuri kun olen täyttänyt 24v saapuu kirjattu lähetys jossa lupa on. Luvassa lukee että lupa myönnetään koska sairautenne vakavasti rajoittaa kykyänne hoitaa lapsia.

Toimenpiteeseenhän sai sitten yksityisellä nopeasti ajan. Haavojen parantumisen ja siemenneste tutkimuksen jälkeen sitten pystyin keskittymään normaaliin elämään johon kuuluivat bileet naiset sun muut mitä sinkku miehen elämään kuuluu. Rupesin etsimään myös töitä ja lopulta löysin mäihällä vaikka olin ollut niin pitkään työttömänä. Motivaatiota oli eri asioihin ja minusta tuli sosiaalinen. Löysin jopa rakkauden vaikka en koskaan uskonut että löytäisin naisen jolle lapset eivät olisi tärkeitä.

Mielipiteeni tästä surkeasta laista on se että jokaiselle 18v täyttäneelle pitäisi myöntää sterilisaatio hänen niin halutessaan omalla kustannuksellaan samoin purku yritykset.

Sitähän perustellaan varmaan eniten sillä että mieli saattaa muuttua. Mutta jokainen joka pystyy lisääntymään on oikeutettu lisääntymään vaikka on mahdollista että voi huomata tehneensä elämänsä virheen ja sitä virhettä on huomattavasti vaikeampi perua kuin sterilisaatiota joten voisi myös kysyä miksi lapsen hankkimiseen ei ole 30v ikäraja.

Minun mielipiteeni siitä on se että yhteiskunta yrittää pakottaa lisääntymään myös ne jotka eivät halua. Haluavat jollakin lailla hyötyä myös lapsia haluamattomista ihmisistä ehkä siksi jotta saisivat mahdollisimman monta ihmistä tälle pallolle jotta olisi pienempi mahdollisuus tämän pahan ihmisrodun kuolla sukupuuttoon tiedä sitä miksi?

Itse en ole tämän tapauksen jälkeen josta on jo 14v kuullut yhdestäkään muusta ihmisestä joka olisi saanut toimenpiteen näin nuorena ilman lapsia jotenkin tähän tyylin tai muuhun tyyliin keplottelemalla. Saatan olla todella harvinainen tapaus niinkuin toimenpiteen suorittanut lääkärikin totesi.

Joskus olen joutunut jopa epäilemään mielenterveyttäni kun tuntuu että terveen on mahdotonta onnistua tässä. Mutta Se mihin persoonallisuus häiriö vaikuttaa on suuresti työelämässä selviytymiseen ja ihmissuhteissa selviytymiseen ja suurta kärsimystä läheisille. Eikä minulla ole niissä mitään ongelmia ja tauti on parantumaton enkä ole koskaan ollut missään hoidossa joka lievittäisi niin sanottuja oireita. Eli elämä toimii mahtavasti näiden asioiden kanssa ja taloudellisestikin tulen erimomaisesti toimeen .


Lisätään tähän vielä että olen nyt jo 37v täyttänyt ja elämä menee edelleen mainiosti. olen ollut jo vakituisessa parisuhteessa 6v ja ystäviäkin on ihan kivasti. Kaikki pitävät minua todella kilttinä ja mukavana miehenä toisin kuin määrittelemätön persoonallisuus häiriö diagnoosi antaa olettaa. Samassa työpaikassa olen ollut kohta 10 vuotta vaikka persoonallisuus häiriöiset eivät pärjää työelämässä. Ainoa mikä aina välillä vaivaa mieltäni on se että olen joutunut pilaamaan mainettani tuolla lääkärin lausunnolla. Vaikka eihän ne salaiset lääkäritiedot ole missään yleisesti näytillä eivät edes työterveys huollossa pitäisi varmaan näkyä näin oletan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin voisi käydä niin että ne jostain tulisi esille. Vaikka vanhainkodissa jos joutuisin ja ne tulisi sinne ja minut pumpattaisiin rauhoittavia täyteen vaikka varalta.


Todennäköisesti ne olisi voinut tulla ilmi kun aloin harrastaa metsästystä. Oletin aikoinaan että en voi ruveta harrastamaan rakasta metsästys harrastustani tämän dignoosin takia kun minulle ei ikinä myönnettäisi aselupaa. Mutta onneksi kuulin että jousiaseisiin ei tarvitse lupaa ja se tapa metsästää olikin todella mielenkiintoinen joten luojan kiitos sekään ei rajoittanut elämääni.


Eikait tässä muuta mutta näin sitä tämän surkean yhteiskunnan takia on joutunut kärsimään.
Puheenjohtaja wrote on huhtikuu 20, 2013 at 15:49:
Hei,

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n yksi toiminnan tarkoituksista on toimia kontaktifoorumina vapaaehtoisesti lapsettomien kesken ja kokoonnumme Facebook-ryhmän lisäksi kokouksissa sekä vapaamuotoisissa miiteissä. Miittipaikkakunnissa noudatetaan jäsenistön toiveita.

Useimmille meille on käynyt samalla tavoin, kuin sinulle, eli olemme "menettäneet" hyviä ystäviämme lapsiperhe-elämälle. Huom. lainausmerkit.

Olet tervetullut mukaan yhdistyksen toimintaan!
Hilla wrote on huhtikuu 20, 2013 at 14:59:
Hei! Olen alkanut pohtia tämän yhdistyksen jäseneksi liittymistä. Syy ei kuitenkaan ole ensisijaisesti se, että kokisin vapaaehtoisesti lapsettomien aseman yhteiskunnassa kovin vaikeaksi, vaan yksinkertaisesti se, että minä ja mieheni kaipaisimme muiden lapsettomien ihmisten seuraa. Meillä on aina ollut paljon kavereita, joiden kanssa olemme matkustelleet ja parantaneet maailmaa viinilasin äärellä, mutta nyt käytännössä kaikki kaveripariskuntamme ovat hankkineet lapsia. Yritämme kyllä pitää vanhoistakin ystövyyssuhteista kiinni, mutta samalla kaipaisimme myös sellaisia ystäviä, joiden elämäntilanne muistuttaisi enemmän omaamme. Jaksamme kyllä olla kiinnostuneita lapsiperhe-elämän riemuista ja kauhuista, mutta välillä olisi kiva puhua muustakin. Onko Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:llä Tampereen seudulla tapaamisia, joissa uusiin ihmisiin pääsee tutustumaan? Ja onko kellään muulla samanlaista ongelmaa kuin meillä?
Hanna wrote on tammikuu 14, 2013 at 08:27:
Hei!

Olen 30-vuotias nainen. Rakastan lapsia. Minulla on ihana pieni parivuotias kummityttö. Työskentelen lasten parissa. En vain halua niitä itselleni. Mieheni jonka kanssa olemme menossa kohta naimisiin on samaa mieltä. Meille elämäntyyli sopii ja olen onnellinen. Vapaaehtoisesti lapseton - termiin tutustuin muutama vuosi sitten. Olen myös harkitsemassa liittymistä jäseneksi.

Minulla on perheellisiä ystäviä ja he ymmärtävät kantani. Olen kuitenkin saanut kuulla paljon "kyllä mielesi vielä muuttuu" - kommentteja, jotka ärsyttävät suunnattomasti. Terveisiä ja jaksuja siis näitten kommenttien kuulijoille! Pidetään kantamme ja ollaan onnellisia sillä meillä on oikeasti vapaus valita!
Hengessä mukana wrote on joulukuu 30, 2012 at 14:54:
Hei

Kuulin yhdistyksestänne,ja oli pakko tulla kertomaan että ihailen teitä kaikkia jotka uskallatte ja haluatte ympäristön painostuksesta huolimatta pitää kiinni omasta ajatuksestanne pysyä lapsettomana! :) Itse en tähän yhdistykseen muuten sovi,sillä minulla on lapsi. Tyttäreni on suloinen 1-vuotias,ja rakastan häntä totta kai äärettömän paljon. Lapsiperhe-elämä on kuitenkin melkoista,ja minua surettaa se että näen monen "tietyssä iässä olevan" ympärilläni harkitsevan lapsia vain sen takia että muillakin on tai koska niin kuuluu tehdä! Lapsen tai lasten kanssa eläminen on toisinaan äärettömän rankkaa,ja kuvittelisin että jos sitä ei aidosti halua niin todennäköisesti vielä rankempaa... Itse olen aina tykännyt lapsista ja halunnut omia lapsia,mutta vasta oman lapsen saamisen jälkeen tajusin että (edelleen lastani syvästi rakastaen) minulle itselleni aidosti sopiva lapsiluku on tämä yksi lapsi. Muiden lasten hoitaminen on oma juttunsa,oman lapsen kanssa käytännössä 24/7 oleminen aivan toinen juttu-niin hyvässä kuin pahassakin! Edelleenkin siis pidän lapsista ja rakastan omaani,mutta minun on hyvä olla näin :) Sen takia minua ärsyttääkin se,että kysellään seuraavasta lapsesta (onneksi vasta aika vähän kuitenkin,lapsi on kuitenkin vasta vuoden-jatkoa odotellessa...),voin vain kuvitella miten paljon lapsettomat joutuvat näihin kyselyihin vastailemaan! En ymmärrä minkä takia henkilökohtaisia päätöksiä tekemisiä (tai tekemättä jättämisiä) arvostellaan ja kummastellaan niin suureen ääneen,jokainen kuitenkin elää elämäänsä niin kuin itselle parhaiten sopii :) Olkaa ylpeitä omasta päätöksestänne,älkääkä antako kenenkään päättää puolestanne miten elämänne elätte! Mahtavaa että tällainenkin yhdistys on olemassa,ihan liikaa puhutaan lapsiperheistä ja siitä kuinka kaikki haluavat lapsia ja lapsia ylipäätään pitäisi haluta.
Perheenisä wrote on joulukuu 28, 2012 at 20:44:
Hei!

Noita juttuja täällä lueskellessa tulee vääjäämättä ekana mieleen vapaaehtoisesti lapsettomien pelko tulla vanhemmiksi. Mutta se nyt suokoon kaikille vapaus valita. Mutta en tiedä kuinka uskonnollista porukkaa piirissänne on vai enempiki ateisteja. Itselle sellainen tulee mieleen. Jos ihminen uskoo Jumalaan ja hänen lupauksiin niin ei tarvitse pelätä Jumala varjelee omiaan ja antaa lapset sen mukaan, ei tämä maailma liian täytteen ihmisistä tule Luoja siitä huolen pitää katsokaa vaikka. Se vaan on niin ettei ihminen täällä maailmassa päätä päivistään...on Jumala antanut isoja luonnonmullistuksia tapahtua jokainen teistä ne muistaa ja jos ihminen ois ne voinut estää olisi estänyt, vai onko joku eri mieltä, ja näin ollen muutkin asiat niin luuletteko että itse loppujenlopuksi niistä päätätte?
Pupe wrote on joulukuu 28, 2012 at 18:58:
Hei. Riku Niemen Hs:ssä olevan kirjoituksen johdosta innostuin käymään sivuillanne.
20v aikuisiästäni ilman lapsia eläneenä voin todeta että tottakai jokainen voi elää miten haluaa eivätkä lapset ole mielekkään elämän edellytys. On paljon aikuiseksi kasvamattomia ihmisiä joiden perhe-elämä on kärsimystä.Jälkikasvulle-olisi parempi ettei lapsia olisi koskaan hankittukaan.. Lapset todella aiheuttavat riitaa ja väsymystä parisuhteeseen.Myös oma lapsuudessa saatu kohtelu ja siitä johtuvat haavat nousevat pintaan.
Kuitenkin olen onnellinen että lähes nelikymppisenä sain vielä kaksi lasta ja parisuhdekin on tämän kestänyt. Heiltä olen saanut paljon ihmettelemistä elämään ja oppinut paljon itsestänikin.

Toivotan kaikille Veloille hyvää uuttavuotta. Aika muuttuu ja tulevaisuudessa kukaan ei enää ihmettele elämäntapaanne. Muistakaa kuitenkin lapsia kohdatessanne että heissä on tulevaisuus ja suhtautukaa heihin sen mukaan.
Peppi wrote on joulukuu 9, 2012 at 15:14:
Olen 37-vuotias nainen ja kyllä minäkin olen kaivannut deitti palstaa vapaaehtoisesti lapsettomille. Onhan noita deitti palstoja ja voi siellä laittaa rastin ei halua lapsia, mutta kokemus on se, että mies on ollut alkuun samaa mieltä, ei lapsia, mutta mieli on ruvennut muuttumaan ajan kanssa. Itse olen aina tiennyt, että en halua omia lapsia ja olenkin käynyt laitattamassa röörit tukkoon. Jos joku haluaa keskustella kokemuksistaan deitti saralla lapsettomana omasta tahdosta, laita minulle postia kukkapeppi@hotmail.fi asiasta olisi mukava vaihtaa ajatuksia.
Suvi from Jäsen wrote on joulukuu 5, 2012 at 20:31:
Sonja, hyvä ja realistinen kirjoitus sinulta!
Sonja wrote on joulukuu 3, 2012 at 17:21:
Olen 39 vuotias, lapseton, omasta halustani. Olen törmännyt jo 20 vuotta mielipiteisiin ja katseisiin koskien lapsettomuuttani. Mikä sai tänään minut hakemaan paikkaa kirjoittaa lapsettomuudestani, kaikkien näiden vuosien jälkeen? En tiedä, ehkä se oli se perus kysymys, minkä olen kuullut niin monia kertoja aikaisemminkin, onko sinulla lapsia? Ja vastaukseni jälkeen, se ilme...
Olin 17 vuotias, kun päätin että en tule koskaan tekemään lapsia. Syy tämän päätöksen takana oli maailma, joka oli mielestäni paha jo silloin. Rakastin syntymätöntä lastani niin paljon, että en halunnut sitä tähän maailmaan.
Olen työkseni hoitanut lapsia ja sukuni lapset ovat minulle rakkainta maailmassa.
Kyse ei siis ole siitä, että en rakastaisi lapsia.
Koin sen kuuluisan vauvakuumeenkin, mutta pidin pääni, vaikka mieheni olisi halunnut tarttua siinä kohtaa hetkeen ja tehdä lapsen kanssani.
Ilmoitin heti mieheni tavattuani, että en tule tekemään lasta ja hän oli valmis hyppäämään kelkkaani näillä ehdoilla.
Se kirpaisi silloin, kun huomasin, että mieheni olisi kuitenkin halunnut lapsen ja rakkaudestani miestäni kohtaan, ilmoitin että hänen pitäis etsiä itselleen elämänkumppani, joka haluaisi sitä hänen kanssaan, mutta rakkaus toisiamme kohtaan, meni tämän ehdotuksen edelle.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on siis ollut hyvin vahvana ajatuksena koko aikuisen elämäni ja vahvistunut aina vuosien myötä.
Kun katson tätä maailmaa... on niitä perheitä, jotka eivät elä lapsilleen, vaikka ne on tehty harkiten tähän maailmaan.
Elävät työlleen ja elintason ylläpitämiseen. Niitä perheitä, jotka kasvattavat lapsensa "vapaan kasvatuksen" -periaatteilla.

Jossain vaiheessa suorastaan provosoin vastaanajattelijoita tällä aiheella, jotka ilmoittivat, että emme voi jatkaa "ystävyyttä" koska meillä ei ole yhteisiä aiheita mistä keskustella..?!?
Muutama ystäväni suorastaan painosti hankkimaan lapsen, koska ilman sitä en ole mitään. En tiedä rakkaudesta ja tunteista tuon taivaallista, ennen kuin olen saanut oman lapsen. Uskon siihen...rakkauden syvempään tasoon, silloin kun on oma lapsi, mutta en osaa kaivata sitä, mistä en tiedä. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen tapaani rakastaa ja tuntea.
Kun seurasin ystävieni raskautta, sitä voivottelua, valitusta raskauden loppuun asti, sekä sen jälkeistä väsymystä, itkua ja jälleen voivottelua, mietin...onko raskaana olevat tai jo synnyttäneet äidit, joiden elämä menee monien vuosien ajan lapsien ehdoilla (tai niin sen ainakin pitäisi), katkeria siitä, että minua ei sido mikään? Eikö se "oma talo, 2 lasta ja koira" -kuva ollutkaan sitä mistä he haaveilivat? Olen nähnyt niin usein, mitä "helvettiä" raskaus voi pahimmillaan olla ja nähnyt sen helvetin, mitä kiireinen perhe-elämä tuo tullessaan. Minulle on turha rakentaa onnellisen perheen kultaisia kehyksiä kuvan ympärille, koska olen nähnyt sen toisen puolen. Minulle on turha sanoa, että raskaana oleva nainen on kaunis ja hehkuu, kun olen nähnyt sen kauniin naisen turvonneena nilkoista kaulaan asti ja hehkuvan kesähelteessä marjapuuron punaisena.
Miksi siis he painostivat minua tähän edellämainittuun? Mikä kohta noista on se, mikä minun pitää ehdottomasti kokea?
Ärsyttääkö elämäntapani? Olen vapaa menemään. Onko niin, että he ovat kuuleet nämä samat fraasit aikoinaan raskaana olevilta naisilta ja päättäneet että "haluan tuntea tuon ehdottoman rakkauden ja kokea sen hehku" ja kun arki iskee märällä vaipalla, yöllisillä heräilyillä, arjen pakollisilla askareilla, kivettyneellä puurolla, sairasteluilla, jatkuvalla kiireellä, itkuilla, kiukutteluilla, parisuhde ongelmilla, ajan puutteella naamaan, he katkeroituvat ja haluavat että jokainen nainen astuisi tähän samaan ansaan.
Ehkä jälleen provosoin tilannetta, koska tiedän että lapset antavat elämään niin paljon, mutta en voinut itselleni mitään ;)

Rakastan lapsia, heidän ehdotonta rakkauttaan, heidän suoruuttaan ja heidän aitoja kommentteja ja syvälle juurtuvia katseita, jotka sulattavat sydämen.
Rakastan nähdä vanhemmat, jotka antavat lapsilleen aikaa rahan sijaan. Ne lapset saavat olla lapsia pitkään, eikä raha ja kaverit kasvata heitä tähän maailmaan, vaan aikaansa ja rakkaudella rajoja laittavat vanhemmat.

Tätä näen aivan liian harvoin ympärilläni.

En siis halunnut lapsia tähän maailmaan, enkä ole sitä päätöstä katunut.

Seuraavan kerran kun sinä 3 lapsen äiti huokaiset ja katsot minua säälien/ hämmästyneesti/ kummastuneesti/ vähätellen/ halveksuen, minä kysyn sinulta hämmästyeesti ja kummastuneesti, miksi teit lapsen tähän maailmaan?
Jäsen wrote on joulukuu 2, 2012 at 08:59:
Timppa, deittisivustoja ja -foorumeja on netti pullollaan. Useimpiin on mahdollista määritellä perustietoihin (tai kirjoittaa omaan kuvaukseensa) ettei halua lapsia. On myös mahdollista etsiä tällä kriteerillä muita, jotka eivät halua lapsia (riippuu tietenkin sivustosta).
Mielestäni asia kannattaa myös ottaa uuden ihmisen kanssa samantien puheeksi, ettei kummallekaan jää epäselvyyksiä asian suhteen.
En näe syytä miksi yhdistyksen pitäisi luoda deittisivusto, kun sen voi tehdä kuka tahansa vähänkään sivujen ylläpitoa hallitseva henkilö.
Timppa wrote on joulukuu 1, 2012 at 16:48:
Olisiko meille mahdollista saada deittisivusto. Monesti on tullut pettymyksiä, kun on aloitellut parisuhdetta ja hyvin äkkiä onkin käynyt selväksi, että toinen osapuoli haluaa ehdottomasti lapsia. Se tuntuu olevan aina kynnyskysymys. Ymmärrän sen oikein hyvin toisen puolen kannalta. Mutta minulla on oikeus olla lisääntymättä ja siksi haluaisin löytää samanhenkisen kumppanin. Aikaa ja vaivaa palaa hukkaan ja tulee paha mieli, kun jompi kumpi päättää aluillaan olvan suhteen siksi, kun ei olla samaa mieltä merkittävästä asiasta.
BB wrote on marraskuu 20, 2012 at 22:32:
Hei, voisiko jonnekin sivustolle kerätä vinkkejä yksityisen sektorin sterilisaatiosuopeista lääkäreistä? Törmäsin tähän ongelmaan, vaikka isossa kaupungissa asunkin, että lähete (toimenpiteestä puhumattakaan) on todella vaikea saada, ja epäasiallisen suhtautumisen vastaanottaminen ja jankkaaminen oikeuksista, jotka eivät toteudu, on hyvin turhauttavaa.
Erkyll wrote on marraskuu 20, 2012 at 15:26:
Minua on aina mietityttänyt tämä teidän nimi. Minulla vain oli täti joka ei koskaan saanut lapsia miehensä kanssa. He eivät kuitenkaan millään tavalla yrittäneet sitä ehkäistä, eivätkä myöskään hankkiutuneet mihinkään hoitoihin tms. Mielestäni he olivat vapaaehtoisesti lapsettomia, koska he hyväksyivät sen, mutta se ei kuitenkaan ollut mikään tarkoitus tai päämäärä elää lapseton elämä. Varmaan teidän joukossannekin on vastaavia tapauksia, mutta jotenkin minusta kuvaavampi nimi olisi tarkoituksella lapsettomat tms.

Sinänsä nyt asialla ei ole mitään merkitystä, mutta periaattellisella tasolla asioissa on mielestäni suurikin vivahde-ero.
Puheenjohtaja wrote on marraskuu 17, 2012 at 09:11:
Hei kaikille viraskirjaan kirjoittaneille!
Nyt kun meillä on yhdistyksen organisoima Tunti vanhukselle-kampanja menossa, voin ihan kokemuksen pohjalta kirjoittaa, että kyllä niillä kaikilla yksinäisillä vanhuksilla, joita täällä Hollolassakin käymme tapaamassa, on omia lapsia ja lapsenlapsia, mutta eivät nämä sukulaiset käy omia vanhuksiaan katsomassa. Niin kauan kuin nykyinen lainsäädäntö on voimassa, huolehtii julkinen sektori omistaan, olipa lapsia tai ei. Mielestäni on saivartelua yrittää arvottaa ihmisiä lapsiluvun perusteella, myös vanhustenhoitoasiassa. Jokainen ihminen on yhtä arvokas ja jokaisella on oikeus omanlaiseensa elämään lasten kanssa tai ilman.
Niina wrote on marraskuu 17, 2012 at 07:53:
Sain 16vuotiaana lapsen, olin aivan liian nuori äidiksi, lapsen isän vanhemmat saivat minut puhuttua ympäri pitämään lapsen, ja leikkimään perhettä tämän isän kanssa. Ei siitä mitään tullut, kaiken lisäksi isä oli väkivaltainen ja hakkasi meitä molempia.. Lähdin lapsen kanssa turvakotiin. Siellä huomasin kanssa ettei minusta ole yksinkään lasta hoitamaan... Päädyimme sijaisvanhemmuuteen, lapsi meni isoäidilleen. Siitä varsinainen h*lvetti alkoi... Tapahtumasta on jo 10v ja enää en lasta(ni) tapaa. Ennen tunne itseäni edelleenkään äidiksi, en halua olla äiti. Olen päättänyt etten tee koskaan lapsia, en ole äiti hahmoa.

Tarina saattaa kuulostaa siltä, että olen hirveä ihminen, ehkä olenkin. Mutta nyt minun on parempi olla. Ja tiedän että lapsella on hyvä uudessa oikeassa perheessän.
peppi wrote on marraskuu 4, 2012 at 16:47:
En muista kuin kerran, kun lapsettomuus valintaani olisi kritisoitu minulle suoraan. En ole koskaan ajatellut lapsettomuutta, koska se on aina ollut selvä, minulle ei tule lapsia. Läheiseni ovat sen tienneet aina, vaikka siitä ei ole paljonkaan puhuttu. He vain kuulemma tiesivät sen. Luonnollinen juttu. Olin naimisissa liki 10 vuotta ja ex-miehelläni on lapsia, heidän kanssaan tulin toimeen hyvin. Erossa kovin ikävä tulikin lapsiin. Pidän siis lapsista, mutta en halua itselleni. Nyt uutena sinkkuna, jänskättää mitä jos tapaan mukavan miehen ja hän haluaisikin lapsia. Asiahan kariutuisi siihen. Sterilisaatio tiputti kiven sydämeltäni, eipä tarvitse siitäkään asiasta huolehtia. Tosin kohtahan luonto hoitaisi muutenkin tuon lapsi asian, kun neljänkympin raja jo häämöttää.
lilla wrote on marraskuu 1, 2012 at 08:19:
Olen vieläkin sitä mieltä, että yhteiskunta vaatii meitä lisääntymään kun se on oikein lakiin kirjattu, että lapseton leski on eriarvoinen kuin se jolla on lapsia. Kun siihen on vielä liitetty ikärajakin milloin saat jäädä leskeksi lapsettomana ja voit saada lesken eläkkeen. Se tarkoittaa kelaan kuin työeläkettäkin joten ei alle 50v saa jäädä leskeksi.
Auli wrote on lokakuu 31, 2012 at 11:07:
Täytyy sanoa, että jo "hedelmällisen" ikäni ohittaneena vapaaehtoisesti lapsettomana, olen alkanut pohtia samaa, mistä Jesse Puro kirjoittaa, nimittäin vanhustenhoidosta. Olen työssä hoitoalalla ja vastikään siirtynyt akuuttihoitotyöstä kotisairaanhoitoon, jossa näen yksinäisiä vanhuksia. Jos olisin tämän nähnyt silloin, kun olin lapsentekoiässä, olisin todennäköisesti tehnyt ( mikäli olisin saanut ) lapsen, sen takia, etten jäisi yksin, kuten nuo lukemattomat vanhukset. Mutta, olisiko se oikein, en ole koskaan pitänyt lapsista, olisi todella itsekästä tehdä lapsi omia tarkoitusperiä varten ja todennäköisesti en noista syistä olisi kovin hyvä vanhempi, joten tuskin tuo lapsi minua hoitaisikaan kun olisin vanha. Mutta kyllä ajatus siitä, kuka asioitani hoitaa kun olen vanha enkä mahdollisesti itse enää kykene fyysisen kuntoni heikettyä, ahdistaa. Toisaalta, kuka tietää huomisesta, elämä on elettävä tänään...
lilla wrote on lokakuu 29, 2012 at 09:49:
Sanokaa minulle miten voi olla mahdollista etten saa lesken eläkettä kun ei ole yhteisiä lapsia ja on alle 50v. Kuitenkin puoliso on maksannut eläkeitään eläkekassaan n.45v. Avioliitossa kerettiin olla melkein 20v. Kuulostaako tämä mitenkään tasa-arvolta?
Maria wrote on lokakuu 1, 2012 at 15:42:
Tällä hetkellä, 35-vuotiaana minusta tuntuu, etten tule koskaan hankkimaan lapsia. Olen sinkku ja epäröin lähteä parisuhteeseen miehen kanssa, josta tiedän, ettei hän halua lapsia. Miten voin olla varma asiasta? Mitä jos mieleni muutaman vuoden päästä muuttuu? Periaatteessahan tässä on fyysisesti vielä viitisen vuotta aikaa.
Jesse Puro wrote on syyskuu 5, 2012 at 11:34:
Yksi selkeä asia josta pitäisi puhua on lapsettomien vanhuuden hoidosta. Kuka hoitaa heitä kun julkinen vanhusten hoito on rahoituskriisissä ja jo nyt sairaalassa ja vanhainkodeisssa kehoitetaan sukulaisia hoitamaan ja tapaamaan vanhuksiaan. Haluatteko tehdävanhusrinkejä taikka mikä on se malli joka todellsuudessa toimii
Ihan kokonainen nainen, 23 wrote on syyskuu 5, 2012 at 08:41:
Hei, ihanaa, että on tällainen yhdistys. Aion liittyä mukaan ensi vuoden alusta. Olen sitä mieltä, että noin periaatteesa omia henkilökohtaisia valintoja ei tervitse perustella kenellekään - eivät ne muille kuulu. Mutta vapaahetoisen lapsettomuuden tunnetuksi ja hyväksytyksi tekemiseksi tällainen yhdistys on todella tarpeen. Olisi niin paljon helpompaa, jos esim. anoppi ei vähättelisi naiseuttani vain siksi, että en aio koskaan hankkia lapsia. Kuten joku jäsen kirjoitti, lapsettomuus ei tunnu valinnalta, vaan synnynnäiseltä ominaisuudelta, kuten sukupuolinen tai seksuaalinen suuntautuminen. Olen nainen, mutta koen äitiyden yhtä vieraaksi kuin miehuuden.

Onnellista syksyä kaikille!
Puheenjohtaja wrote on elokuu 26, 2012 at 05:18:
Hei,

on toki ja lupaan, että sellaista sisältöä ilmestyy sivuillemme syksyn aikana :)
Mahdollinen jäsen wrote on elokuu 25, 2012 at 21:42:
Olisiko tänne mahdollista saada artikkeleita niiden tueksi jotka harkitsevat lapsettomuuden ja lapsen hankinnan välillä?
Elina wrote on elokuu 3, 2012 at 05:58:
Vastaus Tiinalle: Tiina wrote at July 21, 2012
Löysin ihan vahingossa tämän yhdistyksen netistä ja olin tosi ilahtunut löydöstäni. Itse olen myös ollut jo teini-iästä asti lapsen hankintaa vastaan. Olen nyt jo 57 vuotias ja lapseton, enkä vieläkään ole katunut päätöstäni.
Mutta tuota kertomaasi miehesi vasketomiaan pääsystä vasta 3 vuoden kuluttua ihmettelen, sillä mieheni oli 28 vuotias, kun hänet sterilisoitiin. Sain mieheltäni 30-vuotislahjaksi tuon hänen sterilisaatioon menon, johon hänet sain tosi helposti menemään. Lisäksi toimenpide oli kuulemma helppo ja nopea. Olemme olleet onnelliseti aviossa jo vuodesta 1984 asti ja onnitelleet toisiamme, kun ei ole ollut omia lapsia riesana.
Marika Salminen wrote on elokuu 1, 2012 at 17:40:
Heips :). Vaikka olenkin jäsen, on pakko kirjoittaa tänne tuosta jäsenmaksuasiasta. Minulle tämä yhdistys on henkisesti niin iso asia ja tärkeä tukiverkko, että tuo jäsenmaksu on siihen verrattuna todella pieni juttu. Tuen todella mielelläni tätä yhdistystä jotta tämä tärkeä toiminta tulisi pysymään ja kestämään. Kesäterkuin Marika :)
Taloudenhoitaja wrote on heinäkuu 26, 2012 at 12:32:
Tiedoksi vielä näistä talousasioista kyselleille, että yhdistys tarjoaa tällä hetkellä mm. jäsentuotteita niistä kiinnostuneille ja jäsenistöltä on kysytty mitä tuotteita he haluavat. Nämä täytyy luonnollisesti tilata ja maksaa etukäteen, ja ainut mistä sitä rahaa tähän tarkoitukseen tulee käytettäväksi on jäsenmaksut. Lisäksi joka vuosi täytyy ottaa huomioon ettei koko budjettia voi käyttää kyseisenä toimintavuonna, sillä jäsenmaksut tulevat tilille vasta vuoden ensimäisen kvartaalin loppupuolella, eli toimintavarausta täytyy olla kassassa jotta saadaan hoidettua yhdistyksen juoksevat kulut (puhelin, netti, pankki, toimistokulut ym. mitä puheenjohtaja jo ilmoittikin). Tarvimme siis pienen puskurirahaston jotta voimme hoitaa jouhevasti myös tilausasiat.

Kun yhdistykselle saadaan enemmän varallisuutta niin voidaan toivon mukaan tehdä konkreettisempia rahallisia panostuksia jäsenistön hyväksi - ja nimenomaan niin että ne koskevat koko jäsenistöä. Kuten jokainen voi laskea, niin siitä 20 eurosta ei ihan hirvittävän suuria summia jää käytettäväksi per jäsen kun kaikki kiinteät kulut ja juoksevat menot on hoidettu uuden yhdistyksen ensimmäisenä toimintavuonna. Esimerkiksi kokoustilan vuokraan voi humpsahtaa satoja euroja kerralla, eli isoja rahanreikiä on olemassa, mihin nämä jäsenmaksut ohjataan kun sen aika on.

Korostan vielä että tähän toimintaan on panostettu hallituksen taholta itse kunkin omaa aikaa (ja myös työaikaa, josta on menetetty palkkaa) eikä siitä ole kukaan saanut eikä saamassa mitään korvausta eli painetaan talkoopohjalla jotta yhdistyksen rahat säästyvät muuhun käyttöön. Joten olkaa huoleti, hallitus ei käytä kokouksissaan senttiäkään yhdistyksen jäsenmaksurahoja, ne säästetään siihen mihin niitä tarvitaankin, eli toiminnan ylläpitoon, kehittämiseen ja asiamme ajamiseen.
wrote on heinäkuu 26, 2012 at 11:26:
Yritämme parannella ja kehittää toimintaa sitä mukaan kun saamme kokemusta, palautetta ja resurssit antavat myöten. Olemme muutamia hyviä ideoita saaneet ei-jäseniltä ja tuo ehdotuksesi on varsin kohtuullinen.

Mitä tulee toiminnan suunnitteluun, olemme ensi vuoden toimintasuunnitelmaa alustaneet ja sen lopullinen muoto hyväksytään yhdistyksen syyskokouksessa, samoin kuin tulo- ja menoarvio. Lisäksi, kuten varteenotettavan yhdistyksen kuuluu, laadimme useamman vuoden strategian, joka sitten ohjaa toimintaamme lähivuosina.

Erilaisia ajatuksia ja ideoita yhdistyksen sisällä on esitetty ja niistä keskusteltu, mutta kaikki maksaa, ja pitää tyytyä vähempään niin kauan, kuin yhdistyksen ainoa varteenotettava tulonlähde on jäsenmaksut. Mikään ei olisi mieluisampaa, kuin pystyä kustantamaan jäsenillä toimintaa, mutta se aika ei ole vielä. Liity mukaan, jos haluat kehittää ja vaikuttaa toimintaamme!
Kyselijä wrote on heinäkuu 26, 2012 at 11:04:
En materian perään haikaillutkaan. Erilaiset foorumit, tapaamiset ja tiedotuskin on hyvää palvelua jäsenille. Tuonne jäseneksiliittymissivuille voisi jonkun koosteen siitä laittaa, mitä kaikkea jäsenyys tarjoaa.

Yhdistys on toki ollut vasta hetken olemassa, mutta kai te nyt olette jäsenmaksua pohtiessanne tulevaa suunnitelleet? Jos nyt ajatellaan optimistisesti, että jäseneksi ensi vuoden aikana liittyy vaikkapa sata suomalaista velaa, niin se tarkoittaa että vuonna 2013 yhdistys saa jäsenmaksuja 2000 euroa.

Kotisivun pystytys ja ylläpito ei montaa kymmentä euroa vuodessa maksa (tai ei saa maksaa, yli 50e/vuosi ylläpidosta on huijausta - terv. asiaa ammatikseen tehnyt), tuskin puhelinliittymä ja pankkitilikään, jos niillä vain yhdistykseen liittyviä asioita hoidetaan.

Mitä noilla 2000 eurolla sitten tehdään jäsenille tai jäsenten hyväksi?
Puheenjohtaja wrote on heinäkuu 24, 2012 at 11:40:
Menoja yhdistykselle on aiheutunut mm. yhdistyksen rekisteröinnistä, kotisivujen hankinnasta ja ylläpidosta, pankki-, puhelin- ja toimistokuluista sekä yhdistystuotteiden painatuksesta. Edellä mainituista pankki-, puhelin- ja toimistokulut sekä kotisivut aiheuttavat jatkuvia kiinteitä ja jäsenmäärästä riippumattomia kuluja.

Hallituksen jäsenet eivät saa kokouspalkkioita eivätkä korvauksia kokousten tai miittien matkakuluista tai muistakaan kuluista. Kokoukset järjestetään hallituksen jäsenten omissa tiloissa ja omalla kustannuksella. Kaikki hallituksen toiminta on kunkin vapaa-ajalla tapahtuvaa järjestötyötä, jonka jokainen kustantaa itse ja täysin vapaaehtoisesti.
Koska yhdistys on ollut rekisteröitynä vasta 2kk ja 3 päivää, niin järjestötyötä yhtään tunteva henkilö voi siitä päätellä, että tyhjästä aloitetulla yhdistyksellä ei ole varsinaista materiaa tarjottavana jäsenilleen. Vertaistuki, yhteistoiminta ja erilaisten asioiden suunnittelu ja järjestäminen ovat tällä hetkellä se, mitä jäsenille on tarjota.
M wrote on heinäkuu 23, 2012 at 22:14:
Hei, kysyisin yhdistyksen jäsenyydestä. Huomasin, että jäsenmaksu on 20 euroa vuodessa. Mitä yhdistys näillä jäsenmaksuilla kerätyillä varoilla tekee (paljonko menee hallituksen saunottamiseen) ja mitä jäsenet saavat vastineeksi euroistaan?
Tiina wrote on heinäkuu 21, 2012 at 10:48:
Hei! Hoksasin tämän yhdistyksen avomieheni facebook-sivulta. Itse olen 26-vuotias nainen ja jo teiniajoista asti päättänyt olla hommaammatta lapsia. Valintaani olen joutunut moneen kertaan selittämään ja puolustelemaan. "Kyllä mielesi muuttuu" on kuultu niin monta kertaa. Vaan eipä muutu. On todella hienoa, että tällainen yhdistys on perustettu ajamaan meidän etua. Heti pidetään lapsivihaajana, jos sanoo haluavansa nauttia rauhasta ilman lapsia. Ja lainsäädäntöön olisi mukava saada korjaus. Nyt vielä odotellaan 3 vuotta ennenkuin mies pääsee vasektomiaan (menisin siis itsekin, mutta kun tuo täyttää ennen minua 30 v. ja miehille leikkaus on helpompi ja riskittömämpi). Miksi meidän itsemääräämisoikeutta rajoitetaan?
Leila wrote on heinäkuu 20, 2012 at 12:40:
Hienoa, että tälläinen yhdistys on olemassa, mutta kammottavaa, että demokraattisessa ja vapaassa maassa vuonna 2012 yksilö joutuu näinkin voimallisesti perustelemaan valintojaan muille! Onkohan tämä "yhden oikean tavan olla ja elää" idea vain suomalainen ilmiö, onko yhdistyksellä tietoa? Ainakaan vastakkainasettelua ei muualla huomaa näin voimakkaana kun täällä. Etenkin naisena joutuu valintaansa perustelemaan ja kaikenlaista suoraa ja epäsuoraa ivailua vastaanottamaan, joten hyvä tietää, että tälläinen vertaisverkosto löytyy! Ihmisten yksityiselämää koskevien valintojen arvostelun olisi syytä kyllä loppua, niin julkisesta keskustelusta kuin yksityiselläkin tasolla, keskitytään todellakin vaikka yhdessä jaksamiseen ja välittämiseen laajimmassa mahdollisessa mielessä!
Late wrote on heinäkuu 11, 2012 at 09:17:
Kannatan ehdottomasti toimintaanne. Itse olen 35v mies ja tällä hetkellä poikamies. Vakavampaan parisuhteeseen ryhtyessä olisi todella kiva löytää vierelle nainen joka haluaisi olla ilman lapsia kuten minäkin. Olen aina ollut tietoinen itsestäni tasolla " ei lapsia " ... en vaan koe sitä velvollisuudekseni. Useammat kavereistani ovat parisuhteessa ja monella onkin jo lapsi/lapsia tai harkinnassa mutta en koe itseäni yhtään heitä "huonommaksi" ja olenkin ilmaissut että jos parisuhde toteutuu jonain päivänä niin en halua lapsia. Kaverini ymmärtävät tämän asenteeni hyvin eikä ole tullut mitään "leimattua" oloa. Myös vanhempani hyväksyvät asenteeni mistä olen iloinen.
Puheenjohtaja wrote on heinäkuu 1, 2012 at 14:44:
Hei kaikille ja kiitos kirjoituksistanne! Yhdistyksemme on myös niitä varten, jotka kokevat ympäristön/lähipiirin painostavan lasten tekoon, vaikka itse kokisi olevana vela. Elämme itse kukin kuitenkin sen oman elämämme ja niiden ratkaisujen kanssa, joita teemme. Omatkin vanhempani ihan taatusti ovat odottaneet viimeiseen oljenkorteen saakka perheenlisäystä myös minulta ja tottahan se surettaa heidän puolestaan, kun ovat kuitenkin kaikkensa antaneet ja hyvän työn tehneet kasvattaessaan minut ja tukiessaan kaikessa. Elän kuitenkin omaa elämääni ja vanhempieni on ollut pakko se asia omaksua. Mukavaa kesää kaikille! T. Mira
Piia wrote on kesäkuu 12, 2012 at 09:19:
En myöskään ole törmännyt siihen, että lapsettomaan naiseen suhtauduttaisiin jotenkin negatiivisesti. Kai sitten omaan fiksun lähipiirin. Tai sitten se johtuu siitä, että olen sinkku. Kenties jos olisin parisuhteessa/naimisissa asiasta kyseltäisiin enemmän
Piia wrote on kesäkuu 12, 2012 at 09:18:
Olen 32-vuotias nainen eikä vauvakuumetta ole tähän mennessä vielä ollut. Lapsista kuitenkin pidän. Olen kai vapaaehtoisesti lapseton, mutta en koe tarvetta määritellä itseäni sellaiseksi. Ja kestän sen, että jossain julkisilla paikoilla on lapsia, tai että lastenvaunujen kanssa kulkevat saavat ilmaiset liput julkisiin. Ei se ole minulta pois, pienen lapsen ja vaunujen kanssa kulkeminen kun on niin paljon hankalampaa. En ole katkera.
Taru wrote on kesäkuu 2, 2012 at 17:02:
Kannatan toimintaanne, vaikka itse lopulta valitsinkin lapsenteon. Se ei kuitenkaan ollut minulle mikään itsestäänselvä valinta, mutta en ole valintaani katunutkaan. Kuuntelin Terhin haastattelua ja pääpiirteittäin olin samaa mieltä, mutta joissakin kohdissa särähti. On hyvä muistaa, että lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden verran. Kun perustelee lapsettomuus-valintaa ja sen aiheuttamia reaktioita muissa ihmisissä niin argumenttina kuulostaa melko köykäiseltä sellaiset kommentit kuin pienten lasten aikaiset aamuheräämiset tai korvatulehduskierteet. Kuten jo sanoin, kannatan toimintaanne ja on hyvä, että vapaaehtoisten lapsettomien ääni saadaan kuuluviin ja että ihmisiä herätellään siihen, että kaikilla on oikeus valita toisinkin. Argumentoinnissa on kuitenkin vielä petrattavaa.

Kaunista kesää toivottaen,
Taru
Katri Mehto wrote on toukokuu 25, 2012 at 08:31:
Tärkeällä asialla olette! Kuten siitä parin päivän takaisesta radiojutustakin saattoi kuulla, asenteet lapsettomuuden valinneita kohtaan ovat hurjat. Lapsettomana, varsinkin naisena, saa usein selitellä syitä valintaansa, ellei suorastaan pidetä luonnonoikkuna.
Satu wrote on toukokuu 21, 2012 at 20:01:
Hei ja hienoa, että vihdoin joku on konkreettisesti luonut verkoston niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua lapsia. Ajankohtainen ja keskustelua herättävä aihe, yhdistys toimii hyvin taustavaikuttajana. Toivon yhdistykselle hyvää jatkoa! :)
Alf A. Romeo wrote on toukokuu 19, 2012 at 04:50:
Kuuntelin Terhi Talvelan haastattelun YLE Areenasta. Kaikki oli ok siihen saakka, kunnes Terhi mainitsi perheellisen veljensä. Onhan sen helpompaa valita lapseton elämä, kun sisarukset varmistavat suvun jatkumisen! Oma isosiskoni on lesbo ja suvunjatkamispaineet ovat siis meikäläisen harteilla. Isäni odottaa kovasti lapsenlapsia, mutta itse olen taipuvainen valitsemaan "velaelämän".

Olen usein toivonut, että isosiskoni olisi hetero perheenäiti. Sitten minä voisin olla hyvällä omallatunnolla vapaaehtoisesti lapseton. Mutta kun ei. Nyt tilanne on sellainen, että jos minä valitsen vapaaehtoisen lapsettomuuden, niin isäni murtuu täysin. En halua lapsia, mutta en myöskään haluaisi tuottaa pettymystä isälleni, joka on uhrannut kaiken sen eteen, että minulla olisi mahdollisimman hyvä ja mukava elämä.

Huoh...on tämäkin. No mutta joka tapauksessa toivotan yhdistyksellenne kaikkea hyvää. Se on selvää, että länsimainen yhteiskunta tulee yhä enenevissä määrin kulkemaan kohti vapaaehtoista lapsettomuutta. "Velaelämä" on tulevaisuuden johtavia elämäntapoja ja veloja kohtaan koettu epäluuloisuus tulee hiipumaan hitaasti mutta varmasti.

Copyright © 2017
Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry